Helsingin reissu

Juoksemisen ilo tarttuu!

Vaikka en päässyt juoksemaan puolikasta 19.8.2023 BMW Helsinki Marathoniin, menin paikalle tapaamaan Piaa ja muita juoksijoita sekä suunnittelemaan Pian kanssa tulevaa. Tunnelman haisteleminen osoittautui hyväksi ratkaisuksi: näin tapahtumajärjestelyt, koin tunnelman paikan päällä ja pääsin kannustamaan muita juoksijoita. Juoksemisen ilo tuntui tarttuvan, ja toisten onnistumiset toivat itselle tunteen siitä, että minäkin onnistun sitten, kun oma juoksutapahtumani koittaa.

BMW Helsinki Marathonia edeltävät päivät sää oli mitä mainioin. Lämpötila oli hieman yli kahdenkymmenen ja pientä tuulta, mutta juoksupäivän aamuna vettä vihmoi ihan kunnolla. Juoksustartin koittaessa sade hieman rauhoittui ja vettä tuli onneksi vähemmän ja välillä ei lainkaan. Kalseaa kuitenkin oli. Lisäksi vastatuuli teki juoksijoiden urakasta haastavamman.

Oli hauskaa nähdä, miten paljon eri maalaisia ja erilaisia ihmisiä oli juoksemassa. Kympillä oli juoksemassa myös kokonaisia perheitä, vaikka päivälle oli aikataulutettu myös lasten oma juoksu. Siinä matka oli toki maltillisempi eli yhden kilometrin. Puolimaratonin juosseet ihmiset jäivät oman juoksunsa jälkeen kannustamaan maratonia juoksevia. Pitkin lauantaipäivää kaupungilla näki tapahtumassa juosseita, ja oli helppo päätellä, ketkä olivat juosseet täyden maratonin (vähän kyllä teki mieli itselläkin irvistää silkasta sympatiasta).

Ehdittiin Pian kanssa parin päivän aikana puhua paljon juoksemisesta, ja sain jälleen uusia ideoita ja vinkkejä omaan harjoitteluun. Elokuun lopulle suunniteltu leikkaukseni peruttiin viime metreillä, ja tällä hetkellä suunnitelma on kympin juokseminen 16.9. Oulussa, puolikkaan juokseminen toukokuussa (esimerkiksi 11.5.2024 Helsinki City Marathon) ja maratonin juokseminen jonkin ajan kuluttua puolikkaasta. Tarkkaa ajankohtaa maratonille ei vielä mietitty, mutta Oulussa, Helsingissä ja Tukholmassa olisi itselle helpoin juosta. Jos oikein uskaliaaksi haaveissaan menee, voisi Amsterdamin tai Pariisin maratonit olla joskus myös sellaisia, missä juosta.

Yksi tärkeimmistä oppimistani asioista Helsingissä oli kannustamisen ja positiivisuuden merkitys. Pia kiritti meidän juoksuporukan juoksijaa puolikkaalla, mutta myös muuten kannustettiin yhdessä matkan varrella muita juoksijoita. Oli hauska nähdä juoksijoiden ilahtuneet ilmeet ja ripeämmäksi muuttuvan askelluksen ihan vain sen vuoksi, että heitä kannustettiin ja tsempattiin. Se loi yhteishenkeä ja positiivista tunnelmaa, joka tarttui takaisin meihin kannustusjoukoissa olleisiin. Juokseminen on siis aika kollektiivista, energisoivaa ja positiivista ilmapiiriä luovaa. (Ja meidän porukan juoksija pääsi muuten maaliin upealla alle kahden tunnin ajalla!)

Helsingistä palattuani olin entistä innostuneempi ja motivoituneempi juoksemaan. Koulujen alku toi kuitenkin mukanaan pöpöt, ja jouduin pitämään viikon tauon liikunnasta flunssan vuoksi. Pääsin taas eilen juoksemaan ja hitsit että se tuntui hyvältä! Juoksin lyhyen pätkän metsän halki ja siitäkö sain taas uusia ajatuksia. Olen nimittäin haaveillut polkujuoksusta pitkään, ja totesin, että se on yksi asia, mitä lähden enemmän testaamaan tulevaisuudessa. Suomessa siihen on kuitenkin enemmän kuin hyvät mahdollisuudet.

Summa summarum: Helsingin reissu oli kaikin puolin mahtava. Pari muuta tärkeintä oppimaani asiaa: pidä omista ruokailutottumuksista ja ruokavaliosta kiinni kaikilla reissuilla, juoksuporukalla on merkitystä ja elämä yllättää positiivisesti aina, kun annat sen yllättää (kuten esimerkiksi tarjoamalla täydelliset ilmaiset pullakahvit keskellä kaupunkia).