Uusi suunnitelma

Jos kengät olisivat ainoa vaikuttava tekijä (ostin uudet Asicsit muutama viikko sitten), juoksisin nopeasti ja milloin vain. Mutta elämä. Vaiva, jonka vuoksi minulle tehtiin pieni operaatia helmikuun alussa, palasi kevättalvella entistä äkäisempänä ja se söi harjoitteluaikaa useita viikkoja. Saatuani kahden viikon antibioottikuurin hoideltua, sain flunssan, joka pitkittyi ja söin antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen. Kuuri loppui torstaina.

Olen suunnitelmassa X: en juossut TerwaMaratonilla. Juoksenko elokuussa Helsingissä? Sen kun tietäisi. Itkisin jos en nauraisi, mutta olen alkuperäistä aikataulusta ronskisti jäljessä. Olen alkanut miettiä, että tämä kaikki vaatii uudenlaista suhtautumista asioihin ja erilaista suunnitelmaa. Minua on vaivannut se, että samaan aikaan, kun tavoitteeni ovat menneet murusiksi, olen halunnut käpertyä kasaan enkä todellakaan kertoa niistä kenellekään. Luultavasti se olisi ollut parempi vaihtoehto kuitenkin. Kertominen.

Mitä ja millaista uusi suhtautuminen on ja mikä on erilainen suunnitelma? Rakennan pohjan paljon laajemmalta ja perusteellisemmin kuin alunperin ajattelin. Olen syönyt reilussa vuodessa laskutavasta riippuen kymmenkunta antibioottikuuria. Sanomattakin lienee selvää, että keho ei niiden jäljiltä ihan optimitilassa ole. Aloitan ruokavalion penkomisen, jatkan joogaamista mutta yritän ottaa sen lähes päivittäiseksi tavaksi, teen mielikuvaharjoittelua, meditoin, kokeilen HIIT-harjoittelua kotona... Ja jatkan tietysti Pian ohjelmaa! Keskivartalon vahvistaminen, lihastasapainon varmistaminen ja liikkuvuus ovat tärkeitä. Rentoutuminen ja palautuminen; selvitän, mitä ne minulle tarkoittavat.

Olen oppinut ja vihdoinkin myös uskon sen, että ihminen on hyvin kokonaisvaltainen olento. Jos yksi elämän osa-alue prakaa, vaikuttaa se kaikkiin muihinkin osa-alueisiin. Uusi suunnitelmani liittyy jollakin tavalla tasapainon löytämiseen ja uskokaa tai älkää, minimalismiin. Olen pohtinut minimalismia paljon viime aikoina AIVA:n brändilähettilään roolissa. On mielenkiintoista huomata, miten nyky-yhteiskunta on ohjannut meitä koko ajan enemmän kuluttamisen piiriin oli sitten kyse kanavista tai kosmetiikasta. Ihan kuin esimerkiksi ihonhoitoa ei voisi tehdä lainkaan vähemmällä kuin kymmenellä tuotteella. Nyt kun olen AIVA:n myötä opetellut uudenlaisia rutiineja, hämmästyy asioiden helppoutta ja ylimääräistä aikaa. Silti mikään asia ei ole kärsinyt arjessa. Voisiko minimalismia soveltaa muihinkin arjen osasiin?

Jos tietää, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, minimalismin periaatteen luulisi onnistuvan helpommin. Parempaa, yksinkertaisempaa ja puhtaampaa ruokaa. Rauhallista, siistiä ympäristöä. Työpäivän rauhoittamista jatkuvilta keskeytyksiltä niin paljon kuin vain mahdollista. Jos kampaa yhden arjen osa-alueen kerrallaan tiheällä kammalla.

Miten tämä kaikki liittyy juoksemiseen? Minimalismi vaatii läsnäoloa. Keskittyminen vaatii läsnäoloa. Keskittyminen on laatua. Juoksemisessa kehittyminen vaatii kaikkea tuota. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto; jostain syystä maratonharjoittelun kohdalla minulle ei sovi ajatus luovuttamisesta. Palaan aina ajatuksissani tiettyihin haaveisiin. Luulisi, että olisin jo unohtanut ne, jos ne eivät olisi minua varten. Haaveet eivät vain jätä rauhaan. Tuskin jättävätkään, jos en suostu tekemään mitään niiden eteen. Ehkä osa uutta suunnitelmaa on panostaa itselle tärkeisiin asioihin.

Optimismi. Se on olennainen osa uutta suunnitelmaa. Se tuntuu tulevan joka suunnalta minua kohti. Viesteissä, ihmisten kommenteissa, Instagramissa, uutisjutuissa. Optimismi vaatii omien ajatusten muokkaamista. Uskoa siihen, että asioiden on mahdollista tapahtua. Tietoista valintaa, että uskoo mahdollisuuteen negaation sijaan. 

Kävin eilen tunnin kävelylenkin ja tänään puolentoista tunnin. Keho kaipaa joogaa ja liikettä. Pian kanssa suunnitellaan harjoittelua lähipäivinä, mutta taas mennään. Ilon kautta.

P.S. Nyt taisi mennä blogin ilmekin uusiksi.