10k

Juoksin elämäni ensimmäisen kympin Oulun Juoksussa 16.9. Ei ihan nappisuoritus, mutta onneksi kävin juoksemassa.

Olisi nimittäin jäänyt olo "vajaaksi", jos en olisi saanut kokemusta juoksutapahtumasta, kun sillä ajatuksella olen kuitenkin toukokuun lopusta asti harjoitellut. Kun puolikas ei elokuussa toteutunut, todettiin Pian kanssa, että kymppi on hyvä välitavoite.

Oulun Juoksu järjestettiin nyt jo 57. kertaa, ja osallistujia oli tänä vuonna käsittääkseni noin 140. Juoksemaan päästiin pilvisessä ja koleassa säässä. Kympille startattiin Kuusisaareesta ja maali oli Raatin kentällä. Järjestelyt oli tehty hienosti, ja hain oman kisanumeroni Raatin stadionin pääaulasta reilu tunti ennen starttia. Tavoiteajan mukaan jaotellut lähtökarsinat helpotti ensikertalaista kaikessa selkeydessään.

En uskaltanut lähteä juoksemaan ilman silmälaseja, kun reitti ei ollut entuudestaan päähän piirtynyt, mutta lähtöviivalla minulle selvisi, että koko reitti on kalkkimerkitty. En ole tottunut juoksemaan silmälasit päässä, kun juoksen yleensä samoja reittejä kotini lähellä, joten totesin kympilläkin, että lasit enemmän häiritsevät kuin tuovat varmuutta. (Kahdeksan ja yhdeksän kilometrin kohdalla tosin reittimerkinnät hieman muuttuivat ja menetin pari minuuttia siihen, kun jouduin varmistamaan takana juoksevilta, että olen menossa oikeaan suuntaan. :D)



Jälkikäteen ajatellen, en muista kovinkaan paljoa koko juoksusta. Tsemppasin kai itseäni niin tosissani omaan tavoiteaikaani, että en pystynyt muuhun reagoimaan. Jännitin toki sitä, miten jaksan ja pystyn, kun kesä on ollut haasteita täynnä. Lisäksi olen haaveillut jo vuosia siitä, että pystyisin juoksemaan "edes kymmenen kilometriä", että olisi ollut kamala pettymys, jos tämä tavoite olisi nyt vesittynyt. Muutamia asioita kuitenkin jäi matkan varrelta mieleen.

Jossakin päin Laanilaa oli pieni leikkiaukio, jossa kaksi pikkupoikaa leikkivät. He pysäyttivät leikkinsä, kun näkivät minun juoksevan ohi ja alkoivat spontaanisti taputtamaan käsiään ja huutamaan "Hyvä!". Se sai silmät kostumaan ja taisin nauraa ääneen ja vilkuttaa kättäni pojille. Toinen mukava kohtaaminen oli Ainolan puistossa, jossa lenkillä ollut miesporukka tsemppasi minua kohti maalia. Pia oli Helsingissä oikeassa kannustuksen merkityksestä: on iso merkitys porukan antamalla energialla ja sillä, että kadun varsilla on ihmisiä seuraamassa ja kannustamassa juoksijoita. Se antaa lisäpotkua ja -merkitystä juoksemiseen.

Huomasin pystyväni sulkemaan tehokkaasti ulkopuolelle kaiken muun kuin juoksemiseen liittyvän. Yritin tosin aktiivisesti olla miettimättä myös juoksemista, koska juokseminen on kevyempää silloin, kun ei ajattele juoksevansa. Hyviä aiheita ajatella juoksen aikana ovat esimerkiksi siivous, kauppalistat jne. Toimii ainakin minulla. :D

Musiikilla on tosiaan iso merkitys. Jos askel alkaa painaa, biisin vaihtamisella voi saada lisäenergiaa. Laitoin kympin lopussa ennen Raatin kentälle saapumista soimaan Käärijän Cha Cha Chan ja sen voimalla pääsin melkein loppuun. Olin saada naurukohtauksen kentän viimeisellä suoralla, kun biisi vaihtui ja kuulokkeista alkoi kuulua Ode to Joy (kiitos Janne!). Universumilla on huumorintajua. 

En ole koskaan aikaisemmin juossut Raatin kentällä, mutta totesin, että radalla juokseminen ei ole minua varten. Radalla juokseminen teki merisairaaksi! Ihmettelin sitä ääneen työkaverille, mutta ilmeisesti rata on sen verran pehmeää ainetta ja joustaa, että sillä juokseminen on raskaampaa. Lisäksi radan väritys ja pystysuorat tasaraidat tekivät olon huonoksi (en kestä tasaraitoja missään migreenin vuoksi). 

Mitä muuta? Kympille startattiin yhdeltätoista eli minun kannalta huonoon aikaan. Olen aikataulujen orja, mitä tulee ruokailuaikoihin eli yhdeltätoista olen aina lounaalla. Juoksun jälkeen energiavarastot olivat aika tyhjät, minkä tunsin loppupäivän ajan pahoinvointina. Jalat olivat yllättävän kivuttomat seuraavina päivinä, mutta yritin panostaa venyttelyyn ja palautumiseen extrapaljon. Oli mukava seurata kisan palkintojenjakoa, ja miettiä, mikä voisi olla tulevaisuudessa oma uusi tavoiteaika. On oikeastaan mielenkiintoista, mitkä asiat jäivät erityisesti mieleen. 

Kun uutta tavoiteaikaa kohti mennään, aion panostaa uudella tavalla ruokavalioon ja sitä kautta hakea myös tehoa juoksemiseen ja kunnon kasvattamiseen. Nyt syksyn ajan kasvatan lihasvoimaa ja lisään liikkuvuutta joogan avulla, mutta myös pidän juoksukuntoa yllä tasaisella harjoittelulla. Alkuvuodesta alkaa sitten puolimaratonharjoittelu. Helsinki City Run puolimaraton on 11.5.2024.

Olen onnekas, että minulla on oma juoksuvalmentaja. Pian viime hetken ohjeilla ja tsempillä oli valtavan iso vaikutus. Menin rauhallisin mielin kisapaikalle, juoksin ja kympin jälkeen jatkoin päivän askareita normaalisti. Olisin voinut jännittää itseni juoksukyvyttömäksi, mutta Pian tuella kaikki meni upeasti! Jos siis ikinä mietit valmentajan hankkimista, minulla olisi vinkata sinulle hyvä. <3