Miksi juoksen?

Mikä on ollut tähän astisen maratonmatkan suurin opetus? Se, että juokseminen tekee minulle hyvää, mutta että vaatii aikaa kehon tottua intensiivisempään harjoitteluun.

Muutama hajanainen huomio:
a) kunto on kasvanut muutamassa viikossa
b) rapatessa roiskuu ja joskus roiskuu, vaikka ei rappaakaan
c) pääni tarvitsee juoksemista
d) suunnitelmat ovat joustavia ja eläviä

Kolmannen juoksuviikon loppupuolella huomasin, että oikea polveni on kipeä, punainen ja turvonnut polven alapuolelta sääriluun yläosasta. Juoksin kaikki viikon lenkit, koska juostessa kivun unohti. Juoksemisen jälkeen tilanne olikin aivan toinen. Kolmanteen viikkoon mahtui myös kuntotesti mukaan lukien Cooperin testi. Olin yllättynyt Cooperin tuloksesta (1,75 km), mutta lihaskunto-osio oli pettymys. Vaatii paljon työtä saada keskivartalotukea ja lihasvoimaa paremmaksi. Kipuiluista huolimatta olin tyytyväinen kolmannen valmennusviikon juoksulenkkeihin; jokaisella kerralla oli tunne, että tämä on mukavaa, ja että juoksuasentoni on hyvä.

Työterveyspsykologilla käydessä juteltiin juoksemisesta, ja todettiin, että ahdistukseni, joka yleensä on ollut jonkin asteisena päivittäistä, on hellittänyt sitä mukaa, kun olen taas juossut. On ilmeisesti yleistä, että aerobinen liikunta helpottaa ahdistusoireita. Koska reagoin aina voimakkaasti keholla, on nyt erityisen tärkeää pitää kiinni aerobisesta harjoittelusta. Ehkä kehoni on yrittänyt vuosia sanoa minulle sitä, kun olen haaveillut juoksemisesta. Siitä tulee hyvä olo ja tunnen kehoni vahvistuvan. Kolmas valmennusviikko on tuntunut erilaiselta kuin kaksi ensimmäistä polven kiukuttelusta huolimatta, ja siihen vaikuttaa "syiden" löytyminen: "miksi minä juoksen?". 

Polvi pisti neljännen viikon lenkkeilyt uusiksi, mutta kävellen pystyin kontrolloimaan hyvin jalan asentoa. Kävin näyttämässä polvea lääkärille, ja hän epäili jänteen tulehtuneen eli hoitona särkylääkettä ja kylmää. Lenkkeilyä ei onneksi kieltänyt, mutta suositteli kävelyä muutaman lenkin ajan. Tiesin, että aloitin juoksemisen vauhdikkaasti heti valmennusohjelman saatuani, mutta haasteet heti tässä vaiheessa ohjelmaa ovat sapettaneet enemmän kuin olisin osannut odottaa. Nyt tiedän, että alusta alkaen olisi pitänyt juosta hitaammin ja tauottaa juoksua paremmin. Ja tietysti panostaa kehonhuoltoon paljon enemmän, vaikka Pia on sitä koko ajan painottanut! 

Polven lisäksi viidennen valmennusviikon aikana minulle tehtiin kaksi kertaa raajoihin liittymätön pieni operaatio. Operaatiot vaativat vahvan antibioottikuurin, ja kaikki tämä yhdessä on tietysti vaikuttanut liikkumiseen. Kuitenkin Pian ja ystävien kannustuksella olen pysynyt optimistisena: juokseminen jatkuu vahvempana heti kun se on mahdollista, ja jos maratonsuunnitelmaa täytyy viilata esimerkiksi aikataulun suhteen, sitten teemme niin. Kaikkea ei voi ennakoida, mutta suunnitelmia voi aina viilata tilanteen muuttuessa. Juoksen puolimaratonin heti kun se on mahdollista, eikä vielä ole heitetty kirvestä kaivoon elokuun osalta (ilmoittautuminen on tehty :D).

Sain vahvistusta suunnitelmilleni, kun kävin eilen jalkoihin ja juoksemiseen erikoistuneella fysioterapeutilla. Polven kivun taustalla on todennäköisesti ollut jänteen tulehtuminen tai ehkä vielä todennäköisemmin takareiden revähdys. Polvi saatiin liikkumaan normaalisti, ja sain hyvät venyttely- ja lihaskuntoharjoitteet mukaan kotona tehtäviksi. Katsoimme yhdessä myös jalkaterän asennon ja juoksuasennon ja sen suhteen kaikki on kunnossa. Kädet tekevät hyvin töitä ja ryhti pysyy hyvänä.

Fysioterapeutti osasi selittää minulle myös sen, miksi minusta tuntuu, että olen aina jumissa, vaikka tiedän, että minulla on yliliikkuvuutta kehossa: yliliikkuva kompensoi nivelten liikettä lihaksilla, eli lihakset saattavat olla jumissa enemmän kuin normaalin nivelliikkuvuuden omaavilla. Loogista mutta ei tätä kukaan lääkäri tai fysioterapeutti ole aikaisemmin sanonut, vaan lähinnä olen saanut epäileviä kommentteja osakseni. Miten sitä voisi jumissa olla, kun kerran liikkuvuus on hyvä.

Olen siis huomannut jo muutaman viikon aikana haasteista huolimatta, että kuntoni on kohonnut. Huomaan sen pitkillä lenkeillä kestävyytenä ja nopeutena. Huomaan juoksevani pitääkseni mieleni hyvänä ja ahdistuksen poissa, mutta jatkossa enemmän myös sen vuoksi, että saan vahvan kehon. Näen siis jo nyt paljon positiivista fyysisessä jaksamisessa, mutta nukun ja syön myös paremmin (nälkä tulee selvemmin ja voimakkaammin ja energiantarve on luonnollisesti suurempi). Olen nauttinut valmennusporukan verkkotapaamisista ja niiden antamasta energiasta. Tutustun juoksuvalmennuksen kautta uusiin ihmisiin ja se on aika mahtavaa!

Haluan positiivisen kehityksen juoksemisessa jatkuvan ja työtä sen eteen teen nyt entistä motivoituneempana! En olisi voinut parempaa juoksuvalmentajaa itselleni saada: kiitos Pia tsempistä ja neuvoista! <3 Matka kohti maratonia jatkuu!