Suunnitelman päivittäminen

Puolikas siirtyy toukokuulle 2024.

Kesä on ollut takkuinen; olen harjoitellut koko ajan niin paljon kuin olen voinut, mutta vastoinkäymisten vuoksi tultiin Pian kanssa siihen tulokseen, että tavoittelen nyt syksyllä kymppiä, ja siirretään puolimaraton toukokuulle 2024. Ajatustasolla matkan muuttuminen ei ole niin iso ongelma kuin se, että en pääsisi juoksemaan ollenkaan. Pienen mutkan matkaan voi tehdä loppukuulle suunniteltu leikkaus, mutta murehdin sitä sitten, jos/kun on sen aika (ja kirjoitan tarvittaessa blogikirjoituksen otsikolla "Suunnitelman päivittäminen 2.0").

On ollut mielenkiintoista tarkkailla omia reaktioita suunnitelmien muuttuessa ja muutosten hyväksymisessä. Miksi alunperinkin sitouduin tähän valmennusohjelmaan eri tavalla kuin mihinkään muuhun aikaisempaan ohjelmaan tai projektiin? Syitä on useita, mutta suurin syy on minulle oikean valmentajan löytyminen. Pia saa kaivettua minusta esiin sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä, mutta myös tuki, jota olen saanut Pialta ja juoksuporukalta, on uskomattoman merkityksellistä. Valmennusohjelman alkaminen sattui sopivaan ajankohtaan; tarvitsin väylän purkaa ajatuksia ja energiaa johonkin, ja kuten olen todennutkin, aerobinen liikunta on näköjään minulle siihen sopivinta. Senkin olen jo todennut, että valmennusohjelman rakenne on yksinkertaisuudessaan ja selkeydessään nerokas, ja jos jotakin kaipaan niin selkeyttä ja mutkattomuutta. Jatkamaan motivoi myös kehon muovautuminen. Ensimmäisenä huomasin lihaksiston muovautumisen jaloista. Jotakin tapahtuu myös käsivarsille ja vatsanseudulle. Kaikki nämä syyt tekevät muutoksen hyväksymisestä helpompaa; olen löytänyt minulle tärkeän asian, jonka puolesta olen valmis tekemään töitä.

Luovuttamisen sijaan olen siis muuttanut tavoitetta ja suunnitelmaa. Jos en voi juosta elokuussa puolikasta, alan tavoitella parempaa aikaa puolikkaalle, sitten kun sen aika on. Jos puolikas siirtyy seuraavaan vuoteen, juoksen nyt kympin ja käytän tulevan talven kokonaisvaltaisesti kehon vahvistamiseen ja liikkuvuuden parantamiseen. Keskityn mindfulness-harjoituksiin ja kehonhuoltoon. Rakennan itselleni toimivat rutiinit, että pystyn harjoittelemaan täysipainoisesti, hoitamaan työn, kodin ja perheen arjen pyörityksen sekä kaiken muun tärkeän. Uudenlaista ajankäytön opettelua se varmasti vaatii, ja olen jo opetellut esimerkiksi OneNoten käyttöä omaa muistia helpottamaan.

Olen myös tullut siihen tulokseen, että kaikinpuolinen minimalismi on kullan arvoista. :D Mitkä asiat ovat minulle niin tärkeitä, että haluan oikeasti keskittyä ja panostaa niihin? Tämä vaatii enemmänkin ajatustyötä tänä syksynä.

Suunnitelman selkiyttämistä helpotti, kun ymmärsin, mitkä syyt ovat polven oikkuilun taustalla. Lihasepätasapaino ja takareisilihaksen revähdys/jumittaminen saivat lantion ja polvilumpion jäykiksi ja lihakset jumiin. Lihaskuntoharjoitteet ja venyttelyt auttavat, mutta olen pähkäillyt, että jooga voisi nyt olla se minua eteenpäin vievä asia. Saisin sen avulla lihastasapainoa ja -huoltoa, mutta se tekisi hyvää myös keskittymiskyvylle ja mielenhallinnalle. Pitkät, staattiset venytykset eivät sovi yliliikkuvan kehon omaavalle kuten minulle. Kun nivelet ovat yliliikkuvat ja lihakset ylireagoivat, vastaa keho siihen jatkuvalla lihasjumilla, johon venyttelyt eivät auta. Joogan avulla venytykset tulisivat enemmän liikkuvuusharjoituksina ja lihasten rentoutena. Joogatunteja ja -ohjelmia on niin paljon erilaisia ja erimittaisia netti pullollaan, että voin valita jokaiseen päivään sopivan harjoituksen helposti riippuen kehon olotilasta. Jooga voisi muutenkin parantaa jaksamista arjessa. Astangajooga on tuttua vuosien takaa, mutta hyötyä on muistakin joogasuuntauksista, ja tässäkin varmasti monipuolisuus on hyväksi.

Olen huomannut lenkkeilymatkojen pidentyessä, että kyseessä todellakin on mielen hallinta enemmän kuin mitään muuta. Juoksu kulkee parhaiten, kun mietin vaikkapa kauppalistan laatimista, enkä sitä, että juoksen. Mindfulness-harjoitukset ja meditaatio voisivat auttaa mielen suuntaamisessa oikein. Päätin alkaa ottamaan näistä enemmän selvää, ja varasin aivan aluksi kirjastosta Arto Pietikäisen uuden kirjan "Joustava mieli urheilussa".

Viime viikkoina olen huomannut, että juoksemista helpottavat tutut, hyväksi havaitut varusteet, mutta lisäksi on löytynyt pieniä uusia asioitakin, jotka vaikuttavat juoksemiseen positiivisesti. Löysin viidellä eurolla hyvän puuvillaisen valkoisen juoksupaidan (inhoan teknisistä materiaaleista tehtyjä urheilupaitoja), Rustasta täydellisen vyölaukun (kiitos Pia vinkistä!), johon mahtuu tarvittessa puhelin, avaimet ja huulirasva, ja sain vihdoinkin myös otettua Spotify Premiumin. Hieman hirvittää nyt lenkkarien irvistäminen; ostin uudet Asicsin juoksukengät kaksi vuotta sitten, mutta tämän kesän jäljiltä toinen isoista varpaista meinaa tulla kengänkärjestä läpi ja pehmuste kantapään takaa on kulunut puhki. Ainakin voin ylpeydellä todeta kenkien kuluneen käytössä.