Fretti Mercury etsii onnea

Minulle luettiin pienenä paljon. Meillä oli aina paljon lastenkirjoja ja kirjastossa käytiin ahkerasti. Oli luonnollista, että halusin ympäröidä omat lapseni kirjoilla heti vauvasta alkaen, ja luin lastenkirjoja ääneen jo silloin, kun odotin esikoistani. Olen aina onnesta sykkyrällä, kun näen lapseni tarttuvan itse kirjaan ja alkavan tutkia sitä. Tai jopa kun lapset nahistelevat siitä, kumman valitsema satu luetaan ensin. Luemme lastenkirjoja laidasta laitaan. Disneyn sadut, Tatu ja Patu, Risto Räppääjä, Ryhmä Hau, Barbapapa... 

Olen kiitollinen suomalaisesta kirjastojärjestelmästä: kaikki uudet lastenkirjat tulevat kirjastoihin heti lukuisina kappaleina. En enää muista, missä näin ensimmäisenä maininnan Miika Nousiaisen uudesta lastenkirjasta, mutta en voinut olla lainaamatta kirjaa, jonka nimi on Fretti Mercury etsii onnea ja vieläpä huomattuani, että Fretti tutustuu parhaan ystävänsä Jänis Virtasen kanssa onnen etsimismatkallaan muun muassa sellaisiin tyyppeihin kuin Kirva Babitzin, Karitsa Mattila ja Alasin Morissette. Kirja on ollut meillä onnistuneesti lainassa jo ehkä kolme kuukautta. Jos jotain hyvää koronarajoituksista on, niin nimenomaan pidentyneet laina-ajat ja uusimismahdollisuudet.

Fretti Mercuryn isä on opettanut lapselleen, että "kel onni on, se onnen kätkeköön". Tarinan alussa on käynyt niin, että Fretin onni on mennyt totaalisen hukkaan – se ei ole kirjahyllyssä, jonne hän muistelee sen laittaneensa, – eikä Jänis Virtasesta ole juuri apua onnen etsimisessä. Onni ei ainakaan ole Jäniksen keittiönkaapissa. Ikkunalaudalla asustava Kirva Babitzin kehottaa Jänistä ja Frettiä lähtemään etsimään onnea asunnon ulkopuolelta ja olemaan tyytyväinen siihen, mitä on, koska vaikeaa on olla tyytyväinen siihen, mitä ei ole. Onnea etsiessään Fretti ja Jänis joutuvat miettimään muun muassa sellaisia asioita kuten, voiko onnea takoa päähän, tuoko hiihtäminen onnen ja onko onni tavallisuudessa.

Fretti Mercury etsii onnea on ihan omaa lajiaan: se tarjoaa aidosti pohdittavaa aikuisille, vaikka onkin kirjoitettu lapsille ja lapsille sopivalla tavalla. Tarina etenee sujuvasti, ja lapsista on ihan luontevaa, että alasin esiintyy tarinan henkilönä. Niin lapsia kuin aikuisiakin naurattaa Kirva Babitzin, ja aikuisia ilahduttaa muutenkin lukuisat hienot sanaleikit ja oivaltavat viittaukset.
Omia lapsiani aina naurattaa, kun kuulevat äidin nauruntyrskähdykset lukemisen lomassa. Fretti Mercury on juuri tällainen tarina, jossa teksti pääsee yllättämään, eikä spontaaneilta tyrskähdyksiltä voi ainakaan ensimmäisellä lukukerralla välttyä. Sanna-Mari Pirkolan kuvitus tuo oman tasonsa tarinaan; ihmetys ja nauru tuntuvat tarttuvan kuvien ja värityksen kautta. Tekstiä on ilahduttavan paljon, ja teksti on jaettu lukuihin, joten satua voi lukea vaikka useampana iltana peräkkäin. Sivuja kirjassa on 45 ja ikäsuositus on 3+.

Onni on usein lähempänä kuin luulee. Huomasin kirjan luettuani ilahtuvani muistutuksesta, jonka tarina tarjoaa: onni kulkee mukana omien kylkiluiden alla, ja jos onnea vieläpä voi puntaroida yhdessä ystävän kanssa, on onni kaksinkertainen. Tarinan opetuksen voi tiivistää myös näin: onnen avain on, ettei murehdi tulevaa, että on tyytyväinen pieniin asioihin ja siihen, mitä on.
Miika Nousiaisen Fretti Mercury etsii onnea -kirjan on kuvittanut Sanna-Mari Pirkola ja kustantanut Otava 2020. Plussaa kirja saa Tehty Suomessa -avainlippu-merkistä.

"...nautaa on taottava ennen kuin se on puuma!" Ensi kertaan! (Pienenä paljastuksena liittyen seuraavaan käsittelyn alla olevaan lasten-/nuortenkirjaan... Luemme tällä hetkellä Cristal Snown Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku -kirjaa. Voin jo nyt todeta, että se on mahtava!)