Loppuvuoden lupauksista ja kirjoista

Ei toteutunut yksikään. Jep. Kun kirjoitin lokakuussa loppuvuoden lupauksiani, olin jo melko varma koronatartunnasta, mutta yritin pitää yllä positiivista mieltä ja ajatusta siitä, että koronasta huolimatta voisin viedä eteenpäin tavoitteitani. Muutamia huomioita...

En ole joogannut, mutta purin koronastressissä leukaniveleni entistä huonompaan kuntoon. Kun koronan ja flunssaoireiden vuoksi en pariin viikkoon pystynyt harrastamaan liikuntaa, purin itseni jumiin. Eli jännitän purentalihaksiani päivin ja öin – enemmän öisin – niin, että ylävartalon lihakset ovat täysin jumissa. En aina tiedosta pelkääväni tai stressaavani, mutta kehoni huomauttaa siitä kyllä. Siis jos vain muistan kuunnella. Purtuani itseni jumiin, olen joutunut venyttelemään ja huoltamaan kehoani eri tavoin. (Yksi huipputehokas rentouttaja on TRE-menetelmä.) Huomio: Tämä kahden kuukauden ajanjakso on ollut taas kerran arvokas muistutus minulle siitä, että kehoa tulee huoltaa ja pitää siitä hyvää huolta joka ikinen päivä kulloiseenkin tilanteeseen sopivalla tavalla.

Stressikuorman ollessa korkeimmillaan (mikä tarkoittaa kohdallani suomeksi sitä, että lihakseni kramppaavat, käsissä ja jaloissa on polttelua, ajatukseni pyörivät kehää ja yritän samalla mielessäni hallita kehossa tuntuvia erilaisia paniikki- ja ahdistusoireita), kävimme työtiimin kanssa katsomassa Mikko Vaismaan standup-esitystä Teatteri Riossa (koronarajoitukset huomioiden tietysti). En olisi halunnut lähteä teatteriin, mutta päästyäni paikalla, esitys vei mennessään, ja PIM! – esityksen jälkeen huomasin, että kehossani ei tuntunut yhtään ainoaa kummallista tuntemusta vaan minulla oli ainoastaan rentoutunut keho ja naurava mieli. Olin hämmästynyt: eikö minulla taaskaan ja sittenkään ollut mitään "oikeaa" fyysistä vaivaa, vaan oliko kehoni taas reagoinut mieleni tuotoksiin? Note to myself: muista nauraminen ja kulttuuri! Muista nauraminen ja kulttuuri etenkin hankalimpina hetkinä!

(Paniikki- ja ahdistuskohtauksissa fyysiset ilmentymät ovat todellisia: henkeä voi ahdistaa, pyörryttää, erilaisia kiputuntemuksia on eri paikoissa kehoa. Tarkoitan edellä "oikealla fyysisellä vaivalla" diagnosoitavissa olevaa sairautta tai tautia.)

Työtilanne on stressannut minua enemmän tänä syksynä kuin olen halunnut myöntää. Ymmärsin viime viikolla, että olen vähätellyt omaa osaamistani enkä ole pitänyt rajoistani kiinni työasioissa. Se oli masentava huomio. Voin kehittää itseäni alueilla, joista on hyötyä töissä, eikä minun tarvitse kysyä siihen keneltäkään lupaa. Oppi itselleni: pidä kiinni tärkeistä arvoista aina, myös työelämässä. Kirjasto on pullollaan tietoteoksia, joita voin käydä läpi ja harjoitella uusia asioita ja taitoja. Toivon mukaan nämä taidot vievät sitten uralla eteenpäin oikean hetken koittaessa.

Kirjat. Huomasin, että en ole lukenut, kun olen ollut ahdistunut koronasta ja töistä. Lyhyestä virsi kaunis: älä enää unohda kirjoja etenkään silloin, kun ahdistaa. Kirjat vievät toisiin maailmoihin, pois ahdistuksesta. Sain joululahjaksi kaksi toivomaani kirjaa (Pia Airaskorven 11 minuutin kasvojooga & David Attenboroughn A Life on Our Planet) ja lahjakortin Adlibrikselle, jotta voin hankkia vielä yhden toivelistallani olevan kirjan (Barack Obaman A Promised Land). Ahdistuksessa on se jännä piirre ainakin minulla, että se tekee asioiden aloittamisesta haastavaa. Esimerkiksi uuden kirjan aloittaminen: päähäni nousee ajatuksia kuten esimerkiksi, että entä jos kirjassa on jotakin mikä ahdistaa entistä enemmän. Koskaan näin ei ole käynyt, päinvastoin. Kirja vie aina johonkin uuteen ja parempaan silloinkin, kun aihe on haastava. Tuota ajatusta minä haluan vaalia entistä tarkemmin, että en enää humpsahda niin pahasti mielen ahdistussyövereihin. Hyvä esimerkki: yksi suosikkikirjailijoistani, Matt Haig, puhuu avoimesti mielenterveyteen liittyvistä asioista ja omasta ahdistuksestaan. Haigin somekanavien seuranta on kuin terapiaa ja hänen teoksensa ovat olleet sitä vielä enemmän. Kirjat muistuttavat meitä siitä, että emme ole yksin, vaan suurin osa ihmisistä kokee samanlaisia asioita ja ajattelee samanlaisia ajatuksia joskus. Vain intensiteetti vaihtelee. Eli: ÄLÄ UHOHDA KIRJOJA JA LUKEMISTA!

Huomaan nyt, että olisin voinut jollakin tasolla pitää kiinni loppuvuoden lupauksistani koronasta, työstä ja stressistä huolimatta. Huomaamattani stressi ja ahdistus kuitenkin veivät voiton. Tämä vuosi kaiken kaikkiaan on ollut melkoinen oppivuosi. Olen huomannut, että minulle sopii etätöiden tekeminen ja olen ollut kuluneesta kahdesta kuukaudesta huolimatta rauhallisemmalla mielellä. Olen ulkoillut enemmän ja syönyt paremmin. Ja olen saanut vahvistuksen siitä, mikä minua auttaa ja vie eteenpäin, kun maailma ahdistaa: loppuvuoden lupausten lunastamatta jättäminen on käänteisesti näyttänyt minulle, että juuri jooga, taide ja kulttuuri, itsestä huolehtiminen eri muodoissaan kauneushoidoista urheiluun ja minimalistinen ote asioihin auttavat minua saavuttamaan haluamani eli mukavamman ja kauniimman arjen.

Vielä yksi huomio tästä loppuvuodesta: omia ajatuksiaan ei ole pakko uskoa. Ne eivät itsessään ole tosia tai toisin sanoen, niiden sisältö ei ole fakta. On ollut helpottavaa muistaa, että voin vaihtaa ajatukseni toisiin. Siihen kun lisää pienen hymynkareen kasvoille, on päivän kulku heti parempi.

Lopuksi:
Loppuvuoteen on kuulunut tiiviisti Ylen ohjelmisto. Telkkarista on tullut liuta Hercule Poirot -elokuvia ja Kuolema maalaa taulun (L’art du crime) -sarjan kaikki jaksot. Jännä juttu, että rikokset ja jännitys tuntuvat näissä konteksteissa käsiteltävissä olevilta, kun vertaa esimerkiksi Kova laki -tyyppiseen esittämistapaan. Lasten kanssa olemme lukeneet paljon Disneyn kirjoja ja Risto Räppääjää. Nyt on menossa joulupukin tuoma Risto Räppääjä ja villi kone -kirja; se on niin vetävä, että perheen nelivuotiaskin haluaisi, että kirja luetaan yhdeltä istumalta.

Koronarajoitusten vuoksi kulttuuritapahtumat on peruttu eikä elokuviinkaan ole päässyt. Toivon kovasti, että tammikuun loppupuolella pääsisin jo vaikkapa museoon. Ennen rajoitusten tiukentumista ehdin teatteripaneelin kanssa käydä katsomassa Kaboomin kolmannen pääharjoituksen ja se oli mahtava! Kaboom ja kuvittelun voima tuli ensi-iltaan 21.11.2020. Olen ostanut liput Kaboomin näytökseen maaliskuulle, koska uskon, että lapset rakastavat sitä. Kirjoitan Kaboomista lisää ensi viikolla. Hykerryttävän mahtava teksti luvassa!

Kirjoitan tätä autossa matkalla Rukalle. Uuden vuoden vastaanottaminen luonnon keskellä Rukan kauniissa maisemissa ei ole lainkaan huono tapa vaihtaa vuodesta toiseen. Tavoitteenani on tehdä Yoga Girlin eli Rachel Brathenin tapaan jonkinlainen tavoitteiden tai aikomusten asettaminen vuodelle 2021. Kannattaa ehdottomasti ottaa kuunteluun Brathenin Conversations From the Heart -podcast! Hyvää uutta vuotta kaikille!